Joulu on vietetty ja paljon on tapahtunut muutamassa päivässä.
Minun ja hänen välit ovat kutakuinkin kunnossa. Pakkailimme yhdessä hänen tavaransa ja huomenna muuttoauto vie ne uuteen osoitteeseen. Huoltajuusasioissa toimimme alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
En ole hänelle enää vihainen. Olen tyytyväinen, kun hän lähtee. Huomaan, että minunkin elämästäni lähti osa ahdistusta hänen mukanaan. Tuntuu ihan hyvältä olla yksin. Voin viimeinkin keskittyä edes välillä niihin asioihin, joista nautin.
Tiedän, että hankalia ja vaikeita tilanteita tämän asian tiimoilta vielä tulee, mutta uskon, että pahin on ohi ja olen selvinnyt tästä. Katson jo innokkaana tulevaisuuteen ja mietin, mitä kaikkea hyvää se tuo minun elämääni.
Kerroin viime kirjoituksessani, että eräs nainen lähestyi minua. Kirjoittelimme aika tiiviisti pari päivää ja molemmat olivat sitä mieltä, että olisi kiva tavata. Nyt olemme tavanneet 2 kertaa ja hyvin tuntuu molempien mielestä natsaavan yhteen. Olemme molemmat tahoillamme pitkästä liitosta eronneita ihmisiä ja molemmilla on lapsia.
Kiitän neuvoista, joita olen saanut. Minulla ei ole tällä hetkellä paineita aloittaa uutta vakavaa ihmissuhdetta. Olemme ystäviä, jotka nauttivat toistensa seurasta. Molemmat tietävät missä mennään ja olemme sopineet etenevämme hyvin rauhallisesti :) Olemme aikuisia ihmisiä, jotka eivät elä haavemaailmassa...
Kiitän kaikesta tuesta, jota olen tätä kautta saanut, vaikka olenkin pääasiassa kirjoittanut itseäni varten. Ajattelin, että lopetan tämän blogin päivittämisen, mutta jätän sen luettavaksi. Toivon, että joku voisi saada tästä tarinasta toivoa vaikeina aikoina. Vaikka välillä tuntuisi miten pahalta, niin toivosta ei saa luopua ja jäädä makaamaan itsesääliin!! Elämä jatkuu...
Kuten Juha Tapio laulaa:
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc
'Avoimin mielin kohti uusia seikkailuja' :)
Loppu.
sunnuntai 30. joulukuuta 2007
tiistai 25. joulukuuta 2007
Takaisin lähtöruutuun ja ...
Joulu on ollut raskaampi kuin odotin ja sitä (lomaa) on vielä jäljellä viikko...
Lapset ovat olleet kuumeessa ja nukkuneet huonosti. En ole siis saanut nukuttua univelkojani pois, vaan päin vastoin ne ovat kasvaneet.
Kävin hänen kansssaan tesktiviestikeskustelua pari päivää sitten. Hän hermostui ja veti herneet syvälle nenäänsä. Keskustelimme faktoista ja sain hänet suuttumaan viimeinkin. Se tuntui hetkellisesti hyvältä.
Hän oli seuraavana päivänä todella pahalla päällä. Vaati lapsia itselleen ellen kirjoita jotain hänen laatimaansa sopimusta. En kirjoittanut. Sinä iltana minun kotonani vieraili sossutäti ja -setä. He kävivät tarkastamassa voivatko lapseni hyvin ja olenko itsetuhoinen :) Noh kaikki oli hyvin heidänkin mielestään...
Jouluaaton aamuna pyysin sanomisiani anteeksi ja kerroin tahallaan provosoineeni häntä. Teimme sovinnon. Hän tuli minun luokseni tapaamaan lapsia iltapäivällä, koska hänellä oli kova ikävä heitä. Tapaaminen oli minulle hankalampi kuin olin odottanut.
Kun hän oli lähdössä, niin ojensin tärisevin käsin lahjakassini hänelle. Tunteet olivat jo pinnassa. Seisoin eteisessä kädet taskussa ja katselin maahan ja hän halasi yllättäen minua. Murenin.
Vanhat jutut palasivat mieleeni ja minua itketti.
Itkin hetken.
Ilta meni minun osaltani surullisissa tunnelmissa. Söimme jouluaterian ja jaoimme lahjat. Lapset nauttivat, vaikka kipeitä olivatkin. Minulta puuttui jotain ja se sai minut surulliseksi.
Päivälläni oli kuitenkin mukava päätös. Sain yhteydenoton sähköpostiini. Eräs nainen lähestyi minua ja luulen, että siitä voi tulla jotain. Ainakin mieleni piristyi huomattavasti ja tiedän, että voin olla vielä joskus aidosti onnellinen :)
Hyvää joulua kaikille!
Lapset ovat olleet kuumeessa ja nukkuneet huonosti. En ole siis saanut nukuttua univelkojani pois, vaan päin vastoin ne ovat kasvaneet.
Kävin hänen kansssaan tesktiviestikeskustelua pari päivää sitten. Hän hermostui ja veti herneet syvälle nenäänsä. Keskustelimme faktoista ja sain hänet suuttumaan viimeinkin. Se tuntui hetkellisesti hyvältä.
Hän oli seuraavana päivänä todella pahalla päällä. Vaati lapsia itselleen ellen kirjoita jotain hänen laatimaansa sopimusta. En kirjoittanut. Sinä iltana minun kotonani vieraili sossutäti ja -setä. He kävivät tarkastamassa voivatko lapseni hyvin ja olenko itsetuhoinen :) Noh kaikki oli hyvin heidänkin mielestään...
Jouluaaton aamuna pyysin sanomisiani anteeksi ja kerroin tahallaan provosoineeni häntä. Teimme sovinnon. Hän tuli minun luokseni tapaamaan lapsia iltapäivällä, koska hänellä oli kova ikävä heitä. Tapaaminen oli minulle hankalampi kuin olin odottanut.
Kun hän oli lähdössä, niin ojensin tärisevin käsin lahjakassini hänelle. Tunteet olivat jo pinnassa. Seisoin eteisessä kädet taskussa ja katselin maahan ja hän halasi yllättäen minua. Murenin.
Vanhat jutut palasivat mieleeni ja minua itketti.
Itkin hetken.
Ilta meni minun osaltani surullisissa tunnelmissa. Söimme jouluaterian ja jaoimme lahjat. Lapset nauttivat, vaikka kipeitä olivatkin. Minulta puuttui jotain ja se sai minut surulliseksi.
Päivälläni oli kuitenkin mukava päätös. Sain yhteydenoton sähköpostiini. Eräs nainen lähestyi minua ja luulen, että siitä voi tulla jotain. Ainakin mieleni piristyi huomattavasti ja tiedän, että voin olla vielä joskus aidosti onnellinen :)
Hyvää joulua kaikille!
perjantai 21. joulukuuta 2007
Joulua odotellessa
Jouluun on 3 yötä.
Kaikesta tästä myllerryksestä huolimatta olen saanut joulukuvioni selviksi. Vietän joulun kotonani lasten kanssa. Virittelin kuusen eilen paikoilleen ja ehdimme sen jo koristellakin yhdessä.
Vanhempani tulevat jouluksi meille. Ajattelin, että lapsille olisi enemmän perhejoulua, kun ukki ja mummo ovat läsnä. Ja eipähän tarvitse itse huolehtia kaikista ruokahankinnoista ja suunnitteluista. Hän viettää joulun jossain muualla.
Olen nukkunut viime aikoina huonosti ja katkonaisesti. Toivon, että joulun aikana saisin nukuttua paremmin. Väsymys saa minut normaalia kireämmäksi...
Olen katkera, kuten kirjoituksistani on tulkittu. Olen katkera ja vihainen. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. En aio tunteitani peitellä, vaan olen sellainen kuin sattuu tuntumaan. Tietysti pyrin siihen, ettei lasten tarvitse kärsiä yhtään enempää. Nämä ovat minun ja hänen välisiä asioita ja niiden hoitamisessa ei käytetä lapsia välikappaleina.
Itse asiassa olen nähnyt läheltä, millaista ero voi pahimmiltaan olla lasten kannalta. Olen nähnyt ja kuullut kuinka lapsille kerrotaan millainen hänen toinen vanhempansa on - puretaan vihaa ja turhautumista lapsiin. Olen nähnyt miten lapsista tulee sanansaattajia vanhempiensa välille. Siis siten, että se keskustelu, jota vanhempien pitäisi käydä kahdestaan, käydäänkin lapsen välityksellä. Olen kuullut, miten toista vanhempaa panetellaan ja hänestä kerrotaan lapsille valheita.
Itse en halua vetää lapsia tähän asiaan mukaan yhtään. Lapsilla on isä ja äiti, jotka molemmat rakastavat heitä. Vanhempien asiat ovat vanhempien asioita ja lapset elävät omaa elämäänsä. Minun lasteni ei tarvitse kuunnella vanhempien riitoja tai tunnepurkauksia. Siitä aion pitää kiinni viimeiseen asti!
Luulen, että meillä ei enää ole mitään riideltävää:
-Olen kertonut omat fiilikseni tästä jutusta ja en aio enää palata niihin.
-Olemme jakaneet omaisuutemme.
-Olemme jakaneet irtaimistomme.
-Olemme sopineet huoltajuusasioista.
-En aio ruveta kiusaamaan häntä tai tekemään hänen elämästään vaikeampaa.
-Hän ei ole enää osa minun elämään. Minua ei kiinnosta mitä hän omalla elämällään tekee.
Minä aion nyt keskittyä joulun viettoon. Joulun, jonka ei enää tarvitse olla täydellinen.
Olen jo ostanut kuusen, joka ei ollut täydellinen.
En aio ottaa jouluruuista mitään paineita. Joulupöydän ei tarvitse olla täydellinen. Sen ei tarvitse sisältää kaikkia mahdollisia jouluun liittyviä ruokia.
Minun ei tarvitse miettiä, tapahtuuko joulu täydellisen ohjelman mukaan.
Minun ei tarvitse miettiä onko meillä tarpeeksi hyviä joululahjoja.
Minä aion viettää rauhallisen joulun, keskittyä olennaiseen ja pyrkiä hetkeksi irtautumaan materialistisesta maailmastamme. Uudeksi vuodeksi pitää sitten keksiä joku hyvä lupaus ja 'ruveta laittamaan uutta matoa koukkuun' :)
Kaikesta tästä myllerryksestä huolimatta olen saanut joulukuvioni selviksi. Vietän joulun kotonani lasten kanssa. Virittelin kuusen eilen paikoilleen ja ehdimme sen jo koristellakin yhdessä.
Vanhempani tulevat jouluksi meille. Ajattelin, että lapsille olisi enemmän perhejoulua, kun ukki ja mummo ovat läsnä. Ja eipähän tarvitse itse huolehtia kaikista ruokahankinnoista ja suunnitteluista. Hän viettää joulun jossain muualla.
Olen nukkunut viime aikoina huonosti ja katkonaisesti. Toivon, että joulun aikana saisin nukuttua paremmin. Väsymys saa minut normaalia kireämmäksi...
Olen katkera, kuten kirjoituksistani on tulkittu. Olen katkera ja vihainen. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. En aio tunteitani peitellä, vaan olen sellainen kuin sattuu tuntumaan. Tietysti pyrin siihen, ettei lasten tarvitse kärsiä yhtään enempää. Nämä ovat minun ja hänen välisiä asioita ja niiden hoitamisessa ei käytetä lapsia välikappaleina.
Itse asiassa olen nähnyt läheltä, millaista ero voi pahimmiltaan olla lasten kannalta. Olen nähnyt ja kuullut kuinka lapsille kerrotaan millainen hänen toinen vanhempansa on - puretaan vihaa ja turhautumista lapsiin. Olen nähnyt miten lapsista tulee sanansaattajia vanhempiensa välille. Siis siten, että se keskustelu, jota vanhempien pitäisi käydä kahdestaan, käydäänkin lapsen välityksellä. Olen kuullut, miten toista vanhempaa panetellaan ja hänestä kerrotaan lapsille valheita.
Itse en halua vetää lapsia tähän asiaan mukaan yhtään. Lapsilla on isä ja äiti, jotka molemmat rakastavat heitä. Vanhempien asiat ovat vanhempien asioita ja lapset elävät omaa elämäänsä. Minun lasteni ei tarvitse kuunnella vanhempien riitoja tai tunnepurkauksia. Siitä aion pitää kiinni viimeiseen asti!
Luulen, että meillä ei enää ole mitään riideltävää:
-Olen kertonut omat fiilikseni tästä jutusta ja en aio enää palata niihin.
-Olemme jakaneet omaisuutemme.
-Olemme jakaneet irtaimistomme.
-Olemme sopineet huoltajuusasioista.
-En aio ruveta kiusaamaan häntä tai tekemään hänen elämästään vaikeampaa.
-Hän ei ole enää osa minun elämään. Minua ei kiinnosta mitä hän omalla elämällään tekee.
Minä aion nyt keskittyä joulun viettoon. Joulun, jonka ei enää tarvitse olla täydellinen.
Olen jo ostanut kuusen, joka ei ollut täydellinen.
En aio ottaa jouluruuista mitään paineita. Joulupöydän ei tarvitse olla täydellinen. Sen ei tarvitse sisältää kaikkia mahdollisia jouluun liittyviä ruokia.
Minun ei tarvitse miettiä, tapahtuuko joulu täydellisen ohjelman mukaan.
Minun ei tarvitse miettiä onko meillä tarpeeksi hyviä joululahjoja.
Minä aion viettää rauhallisen joulun, keskittyä olennaiseen ja pyrkiä hetkeksi irtautumaan materialistisesta maailmastamme. Uudeksi vuodeksi pitää sitten keksiä joku hyvä lupaus ja 'ruveta laittamaan uutta matoa koukkuun' :)
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Palasin kotiin
Istun pojan sängyn vieressä. Pojan, joka ei enää suostu nukahtamaan illalla yksin. Jos poistun, hän alkaa huutamaan ja huutaa niin kauan, kunnes tulen takaisin. Pojalla on ollut ikävä isäänsä.
Tyttö, joka on hieman vanhempi nukkuu jo - tosin lattialla. Hän on ottanut näköjään vanhan pinnasängyn patjan ja nukahtanut sen päälle sillä aikaa, kun olen ollut pojan vieressä. Minun käy sääliksi tyttöä.
Poika ei nuku. Hän taistelee nukahtamista vastaan. Hän kuuntelee, kuinka isän sormet vilistävät näppäimistöllä ja purkavat ajatuksia sanoiksi. Isän on pakko ruveta kirjoittamaan. Hänestä tuntuu, että muuten hän ei selviä tästä tilanteesta ja siihen liittyvistä tunteista.
Isä miettii, millainen ihminen voi tehdä tällaista lapsilleen. Millainen äiti voi rikkoa lastensa kodin ja perheen? Kuka tahtoo valita tällaisen elämän lapsilleen? Mielessäni toistuvat sanat 'itsekäs' ja 'paska'.
En voi sille mitään, mutta nyt vihaan ihmistä, joka oli minulle vielä kaksi viikkoa sitten elämäni rakkaus. Miten tunteet voivat muuttua näin nopeasti? En olisi koskaan uskonut, että ihmistä voi loukata ja satuttaa näin pahasti, enkä voi ymmärtää miksi joku haluaa tehdä toisille näin. Minun tekee pahaa katsoa, miten lapset kärsivät tästä prosessista - jo nyt.
Minusta tuli tänään rahassa mitattuna rikkaampi kuin olen koskaan ollut. Omistan nyt asunnon, jonka ennen jaoin hänen kanssaan. Silti se ei saa minua tuntemaan oloani yhtään paremmaksi. Olen huolissani lapsistani.
Tänään ilmoitin hänelle, että tulen kotiin. Koska omistan asuntoni nyt yksin, vaadin häntä poistumaan täältä. Hän lähti. Hän lähti hotelliin, koska hänellä on nyt rahaa. Saa nähdä miten pitkälle ne rahat riittävät. Kovasti hän on kaikkea uutta ja kivaa ostellut viime päivinä itselleen ja lapsille, yrityksenä ilmeisesti paikkailla mahdollista huonoa omaatuntoaan.
Ensimmäinen yö kotona tässä uudessa tilanteessa. Saapa nähdä tuleeko uni. Vaihdoin sänkyyn lakanat ja tuuletin tyynyt, petauspatjan ja peiton. Luulen, että tuttu tuoksu ei niistä silti hävinnyt.
Jaha. Poika nukahti ja isälle jäi vielä pari tuntia aikaa itselleen. Mitähän sitä tekisi?
Tyttö, joka on hieman vanhempi nukkuu jo - tosin lattialla. Hän on ottanut näköjään vanhan pinnasängyn patjan ja nukahtanut sen päälle sillä aikaa, kun olen ollut pojan vieressä. Minun käy sääliksi tyttöä.
Poika ei nuku. Hän taistelee nukahtamista vastaan. Hän kuuntelee, kuinka isän sormet vilistävät näppäimistöllä ja purkavat ajatuksia sanoiksi. Isän on pakko ruveta kirjoittamaan. Hänestä tuntuu, että muuten hän ei selviä tästä tilanteesta ja siihen liittyvistä tunteista.
Isä miettii, millainen ihminen voi tehdä tällaista lapsilleen. Millainen äiti voi rikkoa lastensa kodin ja perheen? Kuka tahtoo valita tällaisen elämän lapsilleen? Mielessäni toistuvat sanat 'itsekäs' ja 'paska'.
En voi sille mitään, mutta nyt vihaan ihmistä, joka oli minulle vielä kaksi viikkoa sitten elämäni rakkaus. Miten tunteet voivat muuttua näin nopeasti? En olisi koskaan uskonut, että ihmistä voi loukata ja satuttaa näin pahasti, enkä voi ymmärtää miksi joku haluaa tehdä toisille näin. Minun tekee pahaa katsoa, miten lapset kärsivät tästä prosessista - jo nyt.
Minusta tuli tänään rahassa mitattuna rikkaampi kuin olen koskaan ollut. Omistan nyt asunnon, jonka ennen jaoin hänen kanssaan. Silti se ei saa minua tuntemaan oloani yhtään paremmaksi. Olen huolissani lapsistani.
Tänään ilmoitin hänelle, että tulen kotiin. Koska omistan asuntoni nyt yksin, vaadin häntä poistumaan täältä. Hän lähti. Hän lähti hotelliin, koska hänellä on nyt rahaa. Saa nähdä miten pitkälle ne rahat riittävät. Kovasti hän on kaikkea uutta ja kivaa ostellut viime päivinä itselleen ja lapsille, yrityksenä ilmeisesti paikkailla mahdollista huonoa omaatuntoaan.
Ensimmäinen yö kotona tässä uudessa tilanteessa. Saapa nähdä tuleeko uni. Vaihdoin sänkyyn lakanat ja tuuletin tyynyt, petauspatjan ja peiton. Luulen, että tuttu tuoksu ei niistä silti hävinnyt.
Jaha. Poika nukahti ja isälle jäi vielä pari tuntia aikaa itselleen. Mitähän sitä tekisi?
tiistai 18. joulukuuta 2007
Hänelle
Jätit minut toisen miehen vuoksi.
Perustelet asiaa itsellesi ja muille monin syin, mutta rakkautesi toista kohtaan on ainoa todellinen syy.
Olet pettänyt luottamukseni.
Et ole se ihminen, jona opin sinut tuntemaan.
Olet itsekäs paska, joka ei ansaitse rakkauttani, ystävyyttäni, eikä kaveruuttani.
Minulle sinua ei ole enää olemassa.
Naulaan sinut ristiin, jota joudun tekosi vuoksi kantamaan.
Perustelet asiaa itsellesi ja muille monin syin, mutta rakkautesi toista kohtaan on ainoa todellinen syy.
Olet pettänyt luottamukseni.
Et ole se ihminen, jona opin sinut tuntemaan.
Olet itsekäs paska, joka ei ansaitse rakkauttani, ystävyyttäni, eikä kaveruuttani.
Minulle sinua ei ole enää olemassa.
Naulaan sinut ristiin, jota joudun tekosi vuoksi kantamaan.
maanantai 17. joulukuuta 2007
Odottavan aika on pitkä
Odotan hänen poismuuttopäiväänsä vähintään yhtä innolla kuin lapset odottavat joulua. Minun jouluni on viikon päästä lasten joulusta :)
En halua, että hän asuu minun omistamassani asunnossa. Haluan itse päästä kotiini ja saada kaikki hänen tavaransa sieltä pois - mahdollisimman nopeasti.
Harmittaa, kun joulu on tulossa. Minua ei huvita ollenkaan viettää joulua juuri nyt. En jaksaisi hakea kuusta, ostaa kinkkua ja muita jouluruokia, vaikka lasten takia pitäisi.
En halua olla hänen kanssaan jouluna - en edes lasten takia. Minusta olisi hyvin teennäistä yrittää näytellä kotona perhejoulua. Sitä paitsi lapset huomaisivat sen epäaitouden.
En haluaisi lähteä lasten kanssa sukulaisten luokse. En jaksa saada 'ymmärrystä' anopiltani tai omilta vanhemmiltani. Heidän kanssaan puhelimessa keskustelu riittää minulle.
En halua tavata vaimoni pikkusiskoa, jolla on osaltaan ollut sormensa pelissä erossamme. Vihaan häntä. Vihaan hänen lapsellisuuttaan, haaveissaelämistään ja järjen varassa toimimisen täydellistä puutettaan.
En ehkä haluaisi olla jouluna yksinkään tai nykyisen asuinkumppanini kanssa. Toisaalta olisi koomista, kun kaksi vasta eronnutta miestä kävisi joulusaunassa, leikkisi kännissä piirileikkiä kuusen ympärillä ja illan päätteeksi lähtisi radalle tarkistamaan jouluaaton tarjontaa. En halua löytää itseäni harrastamasta jouluyönä huonoa känniseksiä kulahtaneen kapakkaruusun kanssa.
Miten saan jouluna ajan kulumaan? En haluaisi mennä välipäivinä töihinkään, koska siellä ei ole ketään muita.
Minun on pakko myöntää, että kaipaan naisen läheisyyttä ja kosketusta kovasti. Viime päivinä olen tuntenut suurta tarvetta nukkua naisen vieressä. Pidän seksistä paljon, mutta juuri nyt olisin enemmän läheisyyttä vailla. Olisi ihanaa tuntea naisen lämpö ja tuoksu. Mistä voisi löytää naisen, joka haluaisi olla nukkumiskaverini?? ;)
En halua, että hän asuu minun omistamassani asunnossa. Haluan itse päästä kotiini ja saada kaikki hänen tavaransa sieltä pois - mahdollisimman nopeasti.
Harmittaa, kun joulu on tulossa. Minua ei huvita ollenkaan viettää joulua juuri nyt. En jaksaisi hakea kuusta, ostaa kinkkua ja muita jouluruokia, vaikka lasten takia pitäisi.
En halua olla hänen kanssaan jouluna - en edes lasten takia. Minusta olisi hyvin teennäistä yrittää näytellä kotona perhejoulua. Sitä paitsi lapset huomaisivat sen epäaitouden.
En haluaisi lähteä lasten kanssa sukulaisten luokse. En jaksa saada 'ymmärrystä' anopiltani tai omilta vanhemmiltani. Heidän kanssaan puhelimessa keskustelu riittää minulle.
En halua tavata vaimoni pikkusiskoa, jolla on osaltaan ollut sormensa pelissä erossamme. Vihaan häntä. Vihaan hänen lapsellisuuttaan, haaveissaelämistään ja järjen varassa toimimisen täydellistä puutettaan.
En ehkä haluaisi olla jouluna yksinkään tai nykyisen asuinkumppanini kanssa. Toisaalta olisi koomista, kun kaksi vasta eronnutta miestä kävisi joulusaunassa, leikkisi kännissä piirileikkiä kuusen ympärillä ja illan päätteeksi lähtisi radalle tarkistamaan jouluaaton tarjontaa. En halua löytää itseäni harrastamasta jouluyönä huonoa känniseksiä kulahtaneen kapakkaruusun kanssa.
Miten saan jouluna ajan kulumaan? En haluaisi mennä välipäivinä töihinkään, koska siellä ei ole ketään muita.
Minun on pakko myöntää, että kaipaan naisen läheisyyttä ja kosketusta kovasti. Viime päivinä olen tuntenut suurta tarvetta nukkua naisen vieressä. Pidän seksistä paljon, mutta juuri nyt olisin enemmän läheisyyttä vailla. Olisi ihanaa tuntea naisen lämpö ja tuoksu. Mistä voisi löytää naisen, joka haluaisi olla nukkumiskaverini?? ;)
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Voiko tämä mennä näin???
Olen onnellinen :)
Voiko se olla totta? Voinko tosiaan olla onnellinen?
Olin tänään päivän kotona lasten kanssa. Hän oli muualla.
Tuntui hyvältä, kun sain itse päättää mitä teen ja missä järjestyksessä. Kukaan ei ollut kertomassa mitä pitäisi tehdä. Kukaan ei ahdistunut, vaikka halusin siivota. Kenenkään ei tarvinnut tuntea syyllisyyttä siitä, että pyöritin pyykkikonetta :)
Kotona ei oltu siivottu kahteen viikkoon. Kukapa siellä olisi siivonnut, kun minä olen ollut poissa kuvioista.
Villakoiria juoksenteli joka nurkassa, joten imuroin, mutta en imuroinut makuuhuonetta. Lapsetkin halusivat osallistua. He keräsivät lelujaan lattialta ja huitoivat lattiaharjan kanssa. He jopa kinastelivat siitä, kumman vuoro on olla harjan varressa :)
Lapsilla ei ollut juuri enää puhtaita vaatteita, joten pesin pyykkiä, mutta en pessyt yhtään hänen vaatekappalettaan.
Jääkaappi ammotti lähes tyhjänä, joten kävin lasten kanssa kaupassa, että heillä olisi syötävää ensi viikolla.
Minulla oli hyvä olo. Mikä vapaus minun elämässäni koittaakaan, kun hän on muuttanut pois.
+Minun ei tarvitse miettiä, miksi hän on ahdistunut
+Minun ei tarvitse yrittää hoitaa hänen ahdistustaan
+Minun ei tarvitse turhautua, kun hän jättää vuoteen sijaamatta
+Minun ei tarvitse turhautua, kun hän jättää asiat kesken
+Minun ei tarvitse maksaa vesilaskussa hänen pitkiä peseytymisiään
+Minun ei tarvitse miellyttää häntä
+Minun ei tarvitse palvella häntä
+Minun ei tarvitse olla varuillani
+Minä(kin) voin olla oma itseni :)
Penalle voisin sanoa, että olen sellainen ihminen, joka on aidosti kiinnostunut ymmärtämään ihmisten käytöstä. Minä pidän pohtimisesta. Osa minun työtäni esimiehenä on miettiä, miten eri henkilökemiat sopivat yhteen. Miten jaan työtehtäviä, millaista palautetta annan jne. Olen opiskellut hiukan psykologiaa ja se on minusta hyvin kiinnostavaa.
Nämä kysymykset, joita kirjoittelen tänne ovat lähinnä itseäni varten. En usko löytäväni valmiita vastauksia näin monitahoiseen asiaan mistään, enkä luule, että yksiselitteisiä vastauksia on edes olemassa. Kirjoittaminen on minulle omien ajatusteni selvittämistä. Asioita joutuu miettimään syvemmin, kun ne kirjoittaa sanoiksi.
Minä en ole menettänyt uskoani naisiin. Tiedän, että pystyn elämään jatkossa parisuhteessa, jos haluan. Pystyn siihen, kun olen tiedostanut, mitä haluan parisuhteeltani. Se minulle on valjennut, että en halua takaisin entiseen parisuhteeseeni.
Minusta tuntuu, että minulla ei ole mikään kiire solmia uutta parisuhdetta. Pärjään ihan hyvin itsekseni. En tarvitse kodin- enkä lastenhoitajaa. Läheisyyttä ja naisen kosketusta tulen varmasti kaipaamaan, mutta katsotaan jos sen puutteen saisi jotenkin ratkaistua ;)
Lisäksi minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja vahva usko omiin mielipiteisiini ja näkemyksiini. Kuuntelen mielelläni toisten mielipiteitä asioissa, mutta minulle pitää esittää vahvat perustelut ennen kuin muutan omaa näkemystäni. Osaan ajatella omilla aivoillani.
Julialle sanoisin, että olin aika puolustuskyvytön, kun ero minulle ilmoitettiin. Olin ollut viikon reissussa ja jo valmiiksi väsynyt. Viikonloppuna en saanut käytännössä nukuttua yhtään. Viikonlopun aikana asia ei keskustelemalla edennyt yhtään ja maanantaina hän jo haki eroa ja nimenmuutosta. Raivoaminen ei olisi auttanut mitään, koska hän oli jo tehnyt lopullisen päätöksensä aiemmin.
Voiko se olla totta? Voinko tosiaan olla onnellinen?
Olin tänään päivän kotona lasten kanssa. Hän oli muualla.
Tuntui hyvältä, kun sain itse päättää mitä teen ja missä järjestyksessä. Kukaan ei ollut kertomassa mitä pitäisi tehdä. Kukaan ei ahdistunut, vaikka halusin siivota. Kenenkään ei tarvinnut tuntea syyllisyyttä siitä, että pyöritin pyykkikonetta :)
Kotona ei oltu siivottu kahteen viikkoon. Kukapa siellä olisi siivonnut, kun minä olen ollut poissa kuvioista.
Villakoiria juoksenteli joka nurkassa, joten imuroin, mutta en imuroinut makuuhuonetta. Lapsetkin halusivat osallistua. He keräsivät lelujaan lattialta ja huitoivat lattiaharjan kanssa. He jopa kinastelivat siitä, kumman vuoro on olla harjan varressa :)
Lapsilla ei ollut juuri enää puhtaita vaatteita, joten pesin pyykkiä, mutta en pessyt yhtään hänen vaatekappalettaan.
Jääkaappi ammotti lähes tyhjänä, joten kävin lasten kanssa kaupassa, että heillä olisi syötävää ensi viikolla.
Minulla oli hyvä olo. Mikä vapaus minun elämässäni koittaakaan, kun hän on muuttanut pois.
+Minun ei tarvitse miettiä, miksi hän on ahdistunut
+Minun ei tarvitse yrittää hoitaa hänen ahdistustaan
+Minun ei tarvitse turhautua, kun hän jättää vuoteen sijaamatta
+Minun ei tarvitse turhautua, kun hän jättää asiat kesken
+Minun ei tarvitse maksaa vesilaskussa hänen pitkiä peseytymisiään
+Minun ei tarvitse miellyttää häntä
+Minun ei tarvitse palvella häntä
+Minun ei tarvitse olla varuillani
+Minä(kin) voin olla oma itseni :)
Penalle voisin sanoa, että olen sellainen ihminen, joka on aidosti kiinnostunut ymmärtämään ihmisten käytöstä. Minä pidän pohtimisesta. Osa minun työtäni esimiehenä on miettiä, miten eri henkilökemiat sopivat yhteen. Miten jaan työtehtäviä, millaista palautetta annan jne. Olen opiskellut hiukan psykologiaa ja se on minusta hyvin kiinnostavaa.
Nämä kysymykset, joita kirjoittelen tänne ovat lähinnä itseäni varten. En usko löytäväni valmiita vastauksia näin monitahoiseen asiaan mistään, enkä luule, että yksiselitteisiä vastauksia on edes olemassa. Kirjoittaminen on minulle omien ajatusteni selvittämistä. Asioita joutuu miettimään syvemmin, kun ne kirjoittaa sanoiksi.
Minä en ole menettänyt uskoani naisiin. Tiedän, että pystyn elämään jatkossa parisuhteessa, jos haluan. Pystyn siihen, kun olen tiedostanut, mitä haluan parisuhteeltani. Se minulle on valjennut, että en halua takaisin entiseen parisuhteeseeni.
Minusta tuntuu, että minulla ei ole mikään kiire solmia uutta parisuhdetta. Pärjään ihan hyvin itsekseni. En tarvitse kodin- enkä lastenhoitajaa. Läheisyyttä ja naisen kosketusta tulen varmasti kaipaamaan, mutta katsotaan jos sen puutteen saisi jotenkin ratkaistua ;)
Lisäksi minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja vahva usko omiin mielipiteisiini ja näkemyksiini. Kuuntelen mielelläni toisten mielipiteitä asioissa, mutta minulle pitää esittää vahvat perustelut ennen kuin muutan omaa näkemystäni. Osaan ajatella omilla aivoillani.
Julialle sanoisin, että olin aika puolustuskyvytön, kun ero minulle ilmoitettiin. Olin ollut viikon reissussa ja jo valmiiksi väsynyt. Viikonloppuna en saanut käytännössä nukuttua yhtään. Viikonlopun aikana asia ei keskustelemalla edennyt yhtään ja maanantaina hän jo haki eroa ja nimenmuutosta. Raivoaminen ei olisi auttanut mitään, koska hän oli jo tehnyt lopullisen päätöksensä aiemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)