Tänään on ollut aika kirjava päivä tunteiden osalta. Välillä on itkettänyt, välillä vituttanut, välillä olen tuntenut tyytyväisyyttä ja välillä vihan tunteita.
Minua itkettää, sillä kaipaan häntä edelleen.
Minua itkettää, koska olen huolissani lapsistamme.
Minua itkettää, koska olen väsynyt.
Minua itkettää, koska olen surullinen.
Minua itkettää, koska tulevaisuus näyttää pimeältä.
Minua vituttaa, koska olisi paljon muutakin ajateltavaa. Esim. lähestyvä joulu ja töissä on hiukan kiirettä.
Minua vituttaa, koska tässä kävi näin.
Minua vituttaa, koska hän on elämässäni vielä 6kk.
Minua vituttaa, että hänellä on oikeus käydä kodissani vielä 6kk.
Olen tyytyväinen, että eroa koskevat paperiasiat ovat selvät.
Olen tyytyväinen, että omaisuutemme jaetaan minun kannaltani hyvin edullisesti, vaikkei avioehtoa ollutkaan.
Olen tyytyväinen, että minulla on mahdollisuus jäädä nykyiseen asuntoomme.
Olen tyytyväinen, että meillä tulee olemaan yhteishuoltajuus, jossa minä olen lasten 'lähivanhempi'.
Olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse enää palvella häntä.
Olen tyytyväinen, että voin sanoa hänelle EI.
Olen tyytyväinen, että painoni on tippunut 6kg.
Olen tyytyväinen, koska tiedän olevani haluttu kumppani, kun joskus olen valmis uuteen suhteeseen ;)
Olen vihainen, koska hän sekoitti elämäni.
Olen vihainen, koska hän jätti minut.
Olen vihainen, koska hän jätti minut juuri ennen joulua.
Olen vihainen, että hän jätti minut palattuani reissusta jo valmiiksi väsyneenä.
Olen vihainen, koska hän ei kertonut etukäteen aikeistaan.
Keskustelin hänen kanssaan äsken, ennen kuin siirryin tänne väliaikaiseen majapaikkaani. Jättäessään minut hän sanoi haluavansa olla ystäväni.
Kerroin hänelle, etten usko, että hän oikeasti haluaa olla ystäväni. Hän sanoi sen siksi, koska yritti pehmittää eroilmoitusta. Hän tunsi syyllisyyttä siitä, että minuun sattuu.
Kerroin hänelle, että minusta ei ole luontevaa olla hänen ystävänsä.
Kerroin hänelle, että en halua olla hänen ystävänsä.
Totesin, että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.
Kirjoittaminen auttaa. Voin taas paremmin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eron jälkeen pitää rakentaa se seuraava ihmissuhde saman ihmisen kanssa: yleensä mennään sen pienimmän toleranssin mukaan ja rakentamisessa kestää usein pidempään kuin se 6kk. Hyvä jos pystyt kuitenkin sellaiseen lasten asioita neutraalisti yhdessä hoitavaan kasvatuskaveruuteen (lähin vastaava suhde on varmaan työtoveruus jonkun tyypin kanssa, jonka kanssa ei työn ulkopuolella ole yhteistä).
Tosi hyvin osaat kuunnella ja eritellä tunteitasi!
Mitä ystävyyteen tulee, niin aikahan sen vasta näyttää, voiko sellaista syntyä ja tuleeko sitä haluamaankaan koskaan.
Hyvä, että saat olla lasten lähivanhempi ja saat jäädä lasten kanssa teidän kotiinne. Olisikin ollut epäreilua, että hän olisi jättänyt sinut toisen vuoksi ja saanut vielä sen jälkeen pitää kaiken, niin ettei sinulle olisi jäänyt mitään. Saattaa kuitenkin olla, että kun uuden suhteen alkuinnostus häviää, hän muuttaa mieltään joidenkin asioiden suhteen. Mutta se on sen ajan murhe, vai mitä? Edelleen toivotan voimia ja jaksamista. Muista nukkua!
Lähetä kommentti