Oivalluksia ja päätöksiä

Päätin viime yönä, että minun on hyväksyttävä avioliittoni olevan ohi, ja että olen yksin! Tukeakseni tätä ajatusta, kirjoitan tästä lähtien vaimostani sanalla 'hän'.


Olen keskustellut erostani useiden ihmisten kanssa ja kuullut monia kommentteja. Yhteistä niissä on, että eromme tuli kaikille yllätyksenä. Sitä en ihmettele, sillä yllätyshän se oli minullekin.

Moni on yrittänyt keksiä erollemme jotain syytä, mutta en ole kuullut mitään sellaista, joka olisi minusta yksinään riittänyt syyksi erolle.

Ihmiset ovat yrittäneet ymmärtää miksi minulle ja hänelle kävi näin. Eivät he ymmärrä ja tuskin koskaan voivat ymmärtääkään. He ovat ulkopuolisia. Avioliitossa on kyse kahden ihmisen välisistä asioista, joihin kellään muulla ei voi olla samanlaista näkökulmaa. Toisaalta miten voin selittää, jos en itsekään täysin ymmärrä...

Ihmiset ovat yrittäneet saada minua uskomaan, että palaisin hänen kanssaan vielä yhteen - tavalla tai toisella. Kukaan ei kysynyt haluaisinko palata. Jos joku vielä jatkossa mainitsee asiasta minulle, aion vastata:

Hän ei ole enää vaimoni kuin juridisesti ja juridisestikin vain 6kk.
Hänellä ja minulla ei ole enää mitään, mikä tekisi meistä miehen ja vaimon.
Hänellä ja minulla on yhteiset lapset, mutta ne tekevät meistä vain isän ja äidin.

Lisäksi otan nyt parisuhteen ulkoisen tunnusmerkin pois vasemman käden nimettömästäni.


Olen huomannut, että hylätyksi tuleminen on aina ollut minun suurin pelkoni. Se oli sitä lapsena, kun omat vanhempani pohtivat eroa. Se oli sitä ensimmäisessä seurustelusuhteessani, jossa minut jätettiin. Se oli sitä avioliitossani, jossa minut jätettiin.

Olen torjunut tätä pelkoa huolehtimalla muitten hyvinvoinnista - siis olemalla kiltti. Parisuhteessani se tarkoitti sitä, että kävin yleensä kaupassa, imuroin, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa, hoidin lapsia, suostuin pienissä asioissa kaikkiin hänen ideoihinsa ja asetin hänen harrastuksensa ja menonsa omieni edelle.

Luulen, että minun on aika tiedostaa ja käsitellä pelkoni, ettei se enää tuhoa elämääni jatkossa. En halua olla enää kiltti. Haluan olla oma itseni!

Aion opetella sanomaan 'ei' ja teen sen, kun hän seuraavan kerran ehdottaa jotain. Todennäköisesti se tulee olemaan jotain lastenhoitoon tai pakollisiin yhteisiin aikatauluihimme liittyvää. Ihan sama mitä se on, sanon EI!


Luin kaikki kirjoitukseni läpi. Sävy on hieman muuttunut muutamassa päivässä. Olen varma, että selviän tästä ja minua varten on varattu vielä paljon onnellisia päiviä :)