Eipä uni tullut silmään seuraavanakaan yönä ja sunnuntai meni aika sumussa. Päätin kuitenkin, että menen maanantaina normaalisti töihin - tarvitsin jotain muutakin ajateltavaa.
Kävin päivällä kotona lapsia moikkaamassa ja hakemassa lisää vaatteita.
Aloin kelata suhdettamme läpi. Muistelin aikoja, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Mikä meni pieleen? Miksi olemme nyt tässä tilanteessa? Miksi arjesta oli tullut harmaata suorittamista ja tasapaksua massaa? Miten lapsien ja kodin hoitamisesta oli tullut vaimoa tärkeämpiä asioita? Miksi minulla ei ollut ollut aikaa pysähtyä pohtimaan suhdettamme? Miksi meillä ei ollut ollut tarpeeksi yhteistä aikaa? Miksi nyt on liian myöhäistä?
Siksi, koska vaimo on niin rakastunut toiseen mieheen.
Sen täytyy olla tärkein syy tälle päätökselle, vaikka hän sitä monilla järkisyillä perusteleekin. Aivan kuten autoa ostaessa, ihminen tekee päätöksensä tunteella, vaikka sitä perusteleekin järkisyillä. Hän on rakastunut niin palavasti, että se tunne peittää allensa kaikki muut tunteet.
Miksi sitten vaimo rakastui toiseen mieheen?
Mitä en pystynyt hänelle tarjoamaan?
Jännitys puuttui? Pitkässä suhteessa sitä on ehkä vaikea pitää yllä - ainakaan jatkuvasti, varsinkin kun lapset ovat pieniä. Minun on pakko myöntää, etten tehnyt sen eteen töitä tarpeeksi - tosin ei vaimokaan.
Vai oliko elämämme sittenkin jo liian valmis?
Asunto, molemmilla työpaikat, auto, lapset. Tuntuiko hänestä, että kaikki on minun kanssani jo saavutettu ja mitään tavoiteltavaa ei enää ole. Eikö meillä enää ollut mitään selkeää tavoitetta, jota kohti pyrkiä?
Yritinkö olla liian hyvä ja kiltti? Luovuinko liikaa omista tarpeistani, ja siksi en enää ollut se ihminen, joka olen. Minusta oli tainnut tulla robotti, joka suorittamalla väsytti itsensä ja oli illalla liian uupunut tekemään mitään muuta, kuin istumaan hiljaa tv:n ääressä.
Tässä kysymyksiä, joita mielessäni pyörii. Toivottavasti palaset loksahtavat pian paikoilleen päässäni ja saisin öisin nukuttua. Ruokahalukin saisi jo palata. Ymmärrän nyt, miksi Tanjalta olivat kilot karisseet. Itsellä viisari näytti -5kg.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei!
Ei muuta kuin voimia Sinulle! Kyllä kaikki vielä koituu hyvin. Pahin on jo ohi - nimittäin se, kun sait kuulla vaimosi päätöksen.
Suosittelen Sinua myös lukemaan seuraavaa blogia, sillä siitä varmaan huomaat, että ero on hyväkin päätös. Vaihtoehtona on Avioliittohelvetti! Eli kyllä sinulla on hyvin "pullat uunissa", jos näin voi sanoa!
Koeta pärjätä! ja kirjoittele tuntemuksiasi vain lisää. Odotan innolla parempaa oloasi!
Ystävällisin terveisin: Belthaxor
Onpas kummallista, että erosta ei muka voi keskustella lainkaan. Aika moni potee kolmikymppisenä jonkinlaista kriisiä, jonka seurauksena saatetaan pistää perhe-elämä pirstaleiksi.
Vaimosi saattaa olla ahdistunut mutta ahdistus ei välttämättä häviä itsestään avioeron myötä. Ahdistuksen takana saattaa olla myös masennus.
Voisit ehdottaa vaimollesi pariterapiaa. Ei olisi pahitteeksi keskustella jonkun ulkopuolisen läsnäollessa eroon johtuneista syistä.
Ainakin kunta ja (ev.lut.)seurakunta tarjoavat perheneuvontaa.
Masentuneena tulee tehtyä huonoja ratkaisuja, kuten avioeron hautominen. Yhtäkkiä puolisossa näkee vain huonoja puolia, eikä yhteiselämä kiinnosta. Masentunut näkee elämän aika nurinkurisena.
Sellaistakin tapahtuu, että rakastutaan päätäpahkaa johonkuhun toiseen ja kuvitellaan, että se toinen voisi "pelastaa" omalta ahdistukselta ja masennukselta. Kirjoitan omasta kokemuksestani. Onneksi en kuitenkaan eronnut. Nyt menee paremmin, kun hankin apua masennukseeni ja ahdistukseeni. En myöskään odota itselleni ulkopuolista pelastajaa. Tiedän, että ainut, joka voi pelastaa minut, olen minä itse, ei kukaan muu.
Jos et saa vaimoasi mukaasi perheterapiaan, niin sinähän voit mennä yksinkin. Siitäkin voi olla apua. Myös kohtalotoverin kanssa jutteleminen voi auttaa, mutta toisinaan yhdessä asioiden murehtiminen ei edistä toipumista, koska siitä saattaa puuttua perspektiivi.
- Jotakin samankaltaista kokenut -
Hei!
Onpa kummallisen tuntuista lukea omia ajatuksia miehen kirjoittamana... Meillä on sama tilanne, mutta toisinpäin. Ero tulee varmasti, en enää aio jatkaa pettäjän kanssa. Silti sydän itkee, koska tätä en koskaan voinut kuvitella itselleni tapahtuvan...
Voimia ja valoa sinullekin!
Lähetä kommentti