Haluan kasvaa ja olla parempi ihminen

Tiedän, että elämästäni tulee menestystarina. Olen aina saanut asiat järjestymään tai ne ovat järjestyneet itsestään. Olen päässyt 30:nä pitkälle ja menestynyt elämässäni ainakin ulkoisten mittareiden valossa.

Minun vahvuuteni tässä asiassa on, että haluan ymmärtää eron syyt. Haluan ymmärtää sen kautta itseäni. Haluan kasvaa ihmisenä.

Haluan myös ymmärtää tunteitani ja omaa käytöstäni. En aio tehdä samoja virheitä uudestaan. Tai ainakin tahdon oppia huomaamaan, jos käytökseni tulevissa ihmissuhteissa on suhteelle tuhoisaa.

Onneksi olen saanut eroasiassani jo melkein alkumetreiltä keskusteluapua ihmisiltä, jotka ovat tämän itse kokeneet. Nukun yöni tällä hetkellä eronneen miehen luona. Töissä minulla on alaisena nainen, joka on eronnut. Ja myös kirjoituksia kommentoineet ihmiset ovat olleet avuksi.

Tiedän, että avioliiton päättymisestä ei voi syyttää yhtä ihmistä. Asioilla on aina kaksi puolta ja varsinkin, kun kahden ihmisen välinen läheinen suhde päättyy, asioita ei voi ajatella mustavalkoisesti.


Arvaan, että hän oli liitossamme ahdistunut, koska hän mietti tätä ratkaisua ja tarkasteli siihen liittyviä vaihtoehtoja mielessään. Mikään vaihtoehdoista tuskin tuntui hyvältä - hän tunsi syyllisyyttä. Luulen, että hän tunsi syyllisyyttä jo pelkästään siitä, että hän ajatteli eroamista.

Itse ajattelin, että hän on ahdistunut, koska on kotona lasten kanssa päivät. Ajattelin, että hän ei jaksa arkea. Kuvittelin, että voisin auttaa hänen ahdistustaan siten, että ottaisin ison roolin kotiasioiden pyörittämisestä. Arvelin, että hänen ahdistuksensa paranee, kun hän pääsee välillä yksin pois kotoa harrastustensa pariin. Ajattelin, ettei minulla itselläni ole niin väliä. Minä pärjään kyllä.

Minun lapsuudenkodissani ei riidelty. Siellä ei näytetty vihaa. Minä en juuri riidellyt avioliitossani. Miten olisin voinut, koska minun mallini lapsuudesta oli, että riitely ei ollut soveliasta. Itse vältin riitoja omassa liitossani väistämällä niitä tilanteita, joiden tiesin johtavan riitelyyn. Annoin usein periksi ja olin ylivarovainen ehdotuksissani.

Luulen, että myös pelkoni hylätyksi tulemisesta oli niin suuri, että vältin riitoja myös sen vuoksi. Ehkä ajattelin, että jos olen eri mieltä ja riitelen, niin hän ei pidä minusta ja minut hylätään.

Olen kaksi päivää harjoitellut vihani näyttämistä hänelle. Olen sanonut hänelle EI ja ilmaissut, etten suostu palvelemaan häntä enää. Hän on ehkä hieman kavahtanut tätä uutta puolta minussa ja luulen, että se on saanut hänet tuntemaan jonkin asteista epävarmuutta. Kuten aiemmin totesin, kerroin hänelle, etten halua olla hänen ystävänsä, ja että haluan olla hänen kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista.

Haluan käyttää vihaa, jota tunnen juuri nyt häntä kohtaan, keinona irtautua hänestä. Kirjani mukaan se on hyväksi omalle parantumisprosessilleni. Muutenkin olen ajatellut, että en edes yritä peitellä tunteitani:

Itken silloin, kun itkettää.
Näytän vihani järkevästi, silloin kun olen vihainen.
Nauran, kun olen iloinen.


Nyt taidan lopettaa pohtimisen ja soittaa anopilleni ensimäistä kertaa tämän prosessin aikana. Sitten menen juoksulenkin kautta saunaan.